Kouluratsastus on kaiken ratsastuksen perusta ja sen juuret tulevatkin ratsuväestä. Kouluratsastuksessa ratsukko suorittaa ennalta määrättyjä kouluratsastusliikkeitä standardikokoisella ja aidatulla ratsastusalueella. Kouluratsastuskentän laidalla tuomarit arvostelevat jokaisen liikkeen, sekä ratsukon yleisilmeen.

Kouluratsastuksen tavoite on saada hevonen liikkumaan notkeasti ja joustavasti liikkeestä toiseen. Ratsastajan ja hevosen tulisi olla yhtä kokonaisuutta, saumatonta ja kevyttä yhteisliikettä koko radan alusta loppuun saakka.

Kouluratsastusratoja on kaiken tasoisille ratsastajille, jotka sisältävät tehtäviä helpoista, vaativiin kouluratsastusliikkeisiin. Arvosteluperusteet määräytyvät luokan tasovaatimusten mukaan.

Kouluratsastus on kaikkien ratsastuslajien pohja harjoittelussa. Myös aloittelevat ratsastajat opetetaan ensin kouluratsastuksen perusteisiin.

Esteratsastuksessa ratsukko ylittää kentälle rakennettuja esteitä. Normaalisti esteet rakentuvat tolpista ja niiden väliin asetetuista puomeista. Esteratsastuksessa pohjan tulee olla tasainen, aidattu hiekka- tai nurmikenttä. Esteitä voidaan ratsastaa yksittäin, usea este suoralla peräkkäin, eli sarjana, tai ratana, jolloin esteitä on useita ympäri kenttää ja ne hypätään tietyssä järjestyksessä.

Esteiden hyppääminen aloitetaan ratsastuskouluissa usein alkeiskurssin jälkeisellä jatkokurssilla, aluksi kokeillaan aivan pieniä esteitä, niin että puomi on vain vähän irti maasta.

Kilpailumuotona esteratsastus on Suomen suosituin ratsastuksen laji. Kilpailuissa tulee ylittää esteet määrätyssä järjestyksessä ja tietyn ajan puitteissa. Puomin pudotuksesta, esteen ohimenosta tai ajan ylityksestä tulee virhepisteitä. Esteratsastuksessa voi kilpailla luokissa, joissa estekorkeus on 60-160cm.

Kenttäratsastuksessa on kolme eri osa-aluetta: kouluratsastus, esteratsastus ja maastoesterata, jossa hypätään vaativia esteitä vaihtelevassa luonnossa. Kaikki osakokeet tulee suorittaa samalla hevosella. Kenttäratsastusta kuuleekin sanottavan ratsastuksen kuninkuuslajiksi, koska vaatii suurta taitoa pystyä suorittamaan kaikki kolme rataa, niin ratsastajalta kuin hevoselta. Kenttäratsastus on vain kokeneille ratsastajille ja hevosille tarkoitettu laji.

Katsojille kenttäratsastus on hyvin viihdyttävää ja jännittävää katseltavaa monimuotoisuutensa vuoksi. Kangasaltakin löytyy täyspitkiä maastoesteratoja, jopa vaativiin luokkiin.

Askellajikilpailuissa kilpailee vain islanninhevosia, siksi että niiltä löytyy viisi askellajia. Muilla roduilla askellajeja on vain kolme: käynti, ravi ja laukka, islanninhevosilla on lisäksi töltti ja passi.

Kilpailuissa ratsastaja pyrkii esittämään mahdollisimman puhdasta askellajia, jota tuomarit sitten arvostelevat.

Islanninhevosia käytetään Suomessa niin harrastekäytössä kuin matkailualalla myös paljon maastovaelluksilla. Töltti on askellajina hyvin helppo ratsastajalle ja siinä on aloittelijankin helppo pysyä mukana pidemmänkin vaelluksen ajan.

Kangasalta löytyy muutamia islanninhevostalleja, joissa pääsee harjoittelemaan askellajeja, sekä maastoilemaan metsässä.

Vikellys on voimistelua hevosen selässä. Perusliikkeitä mm. polvivaakaa ja perusistuntaa voi harjoitella alkuun hevosen kävellessä ja taitavimmat vikeltäjät tekevät olkaseisonnan ja kärrynpyöriä hevosen selässä sen laukatessa. Vikeltäjän perustreeneihin kuuluu voimistelu, venyttely ja akrobatia. Vikellystä voi harrastaa yksilöurheilijana tai joukkueessa.

Lähellekään kaikilla vikeltäjillä ei ole ratsastuskokemusta. Vikellyksen voi siis aloittaa ilman minkäänlaista hevostaustaa.

Urheiluna vikellys on katsojille hyvin viihdyttävä, kannattaakin mennä paikalle, jos lähistöllä järjestetään vikellyskilpailuita. Myös Kangasalla on mahdollista harrastaa vikellystä.

Pararatsastus, eli erityisryhmien ratsastus on lajina sama kuin ratsastus on kaikille muillekin. Hevoset, apuvälineet ja olosuhteet katsotaan kuitenkin aina etukäteen pararatsastajille sopiviksi.

Pararatsastus on toisille terapiaa, toisille rakas harrastus ja toisille totinen urheilulaji. Kilpailutasoja on aina Paralympialaisiin asti.

Kangasalla on useita terapia- ja pararatsastusmahdollisuuksia.

Valjakkoajossa vaunuja vetää yksi tai useampi hevonen. Vaunuissa istuu ajuri ja vaunun perällä seisoo groomi, eli vaunuavustaja. Valjakkokilpailut koostuvat kolmesta eri osa-alueesta: koulukokeesta, kestävyyskokeesta ja tarkkuuskokeesta. Valjakkoajo vaatii paljon harjoittelua, jotta saadaan hevonen toimimaan sujuvasti ja tarkasti eri osa-alueilla.

Harrastemielessä kärryttelyä voi harrastaa virallisilla teillä, peltoteillä ja leveämmillä poluilla. Mikäli kohtaat liikenteessä hevosen kärryt perässä, muistathan antaa valjakolle tilaa ja tervehtiä heitä iloisesti.

Eskadroonatoiminta perustuu suomalaiseen ratsuväkeen ja kunnioittaa toiminnallaan sen perinteitä. Eskadroonaratsastuksessa ratsukot kulkevat yhtenä joukkona, ratsuväen asuihin sonnustautuneina ja lippuja kantaen. Yksilöittäin voidaan harjoitella myös hurjempia temppuja mm. tuliesteiden yli hyppäämistä ja selästä ampumista. Eskadroona toimintaan kuuluu vahvasti myös yhdessä tekeminen monella muullakin saralla.

Eskadroona joukkoja voit perinteisesti Kangasalla nähdä Tapaninpäivän ratsastuksessa ja muissa tapahtumissa.